Kolumn på Hurrinhurmauskone.com 4 september 2011

Päätie kääntyi mutkassa pelloille  päin, mutta kapea polku johti suoraan Jussilan talolle. Tai oikeastaan Jussilan nykyiselle talolle, sillä rakennus, jossa Anton oli asunut pienenä oli purettu.  Soitin ovikelloa. Reipas, vanhempi nainen avasi.

– Hyvänen aika, hän sanoi kun kerroin nimeni … (läs hela texten här)